Humppilan lasin tuotteet ovat hauskoja ja tuovat takuuvarmasti mieleen 1970-luvun. Humppilan lasitehdasta on kutsuttukin lasiteollisuuden "kauhukakaraksi", koska se rikkoi perinteisen taidelasin valmistuksen sääntöjä. Humppilan lasitehtaan astiat antavat myös mukavasti emännälle hengähdystauon tiskauksesta ja varovaisuudesta, koska ne eivät ole niin ohutta lasia kuin esimerkiksi Iittalan ja Riihimäen tuotteet. Tiskikonettakin suurin osa kestää hyvin. Tämän salaattikulhon sain

Tämä maljakko löytyi anopin kaapista. Se oli kummallisella tavalla selvinnyt anoppini perusteellisesta "suursiivouksesta", jossa paljon lasiesineitä päätyi roskiin. Korjasin sen talteen. Tauno Wirkkalan Humppilan lasille suunniteltu maljakko on todella painava, n. 2 kg. Maljakko sopii hyvin vähän massiivisempiin kukka-asetelmiin sekä peruskimpuille. Tätä mallia on tehty ainakin ruskeana ja vihreänä.

Kirkkaat Kastehelmi-ruokalautaset ovat meillä kovassa käytössä. Niinpä harkitsin jopa, että hankkisin niitä jossain muussa värissä lisää. Sitten silmiini osui Nanny Stillin Tutti Frutti-sarja ja erityisesti vaaleansininen väri. Ne näyttivät kuvissa kauniilta. Lautasia ei ollutkaan helppoa löytää, ainakaan kohtuulliseen hintaan. Useamman kuukauden metsästyksen jälkeen löytyi Tori.fi:stä aivan uudet lautaset. Kun lautaset saapuivat, tiesin välittömästi tehneeni oikean valinnan

Käpy tarttui matkaani aivan hetken mielijohteesta 10 eurolla. En tiennyt silloin pidänkö siitä, en tiedä itseasiassa vieläkään. Silti...

Ensimmäinen hankintani tätä sarjaa oli ruskea Revontulet, jonka ostin ex tempore Turussa työmatkalla ollessani. Tein kaupat Turun linja-autoasemalla juuri ennen bussin lähtöä. Hinta oli 15€ upeasta kulhosta, jonka potentiaalin näin heti salaattien tarjoilussa. Kulhot on tehty keskipakoisvaluna. Tekniikkaa käytettiin Humppilassa paksujen ja värillisten lasiesineiden valmistukseen . Tauno Wirkkala suunnitteli Revontulet vuonna 1972. Sittemmin olen hankkinut itselleni vihreän ja

Fantasia on minun suosikkisarja numero 1. Ensimmäisen kerran törmäsin näihin laseihin anoppilassa Lapualla. Anoppini käytti näitä vesilaseina. Ihastuin heti lasin muhkuraiseen muotokieleen. Sairastuttuaan muistisairauteen, anoppi nakkasi sitten lasinsa roskiin, mikä minusta oli suuri vahinko. Päätin hankkia näitä muistoksi ja sitä kautta hurahdin sarjaan täysin. Henrik Koivula suunnitteli jonkin verran lasiesineitä Humppilan lasitehtaalle vuosina 1967 – 1987. Fantasia on Koiv

Etsin kauan kaunista vihreää lautasta kattauksiin. Lopulta päädyin Humppilan Talonpoika-sarjaan. Tykkään erityisesti sarjan kauniista vihreästä väristä ja sarja on ronskisti käsin tehdyn näköinen. Vaikka alkuun vähän epäröin, olen ollut todella tyytyväinen valintaani. Talonpoika-sarjaa valmistettiin vuosina 1972-1987. Lautasten paksuus ja pinta vaihtelee, mikä varmaan johtuu valmistusajankohdasta. Kokokin heittää hieman. Se on vaikeuttanut lautasten hankkimista. Erot ovat nii