Jesperi sarjassa on pieniä ameebakuvioita. Ensimmäisenä näin näitä vihreänä, joissa oli todella kaunis sävy. Ostin muutaman jälkiruoka-astian kokeilun vuoksi. Seuraava hankinta oli jalallinen tarjoilukulho, jonka huusin huutokaupasta itselleni, sillä olin luvannut hyvälle ystävälleni vatkata siihen suklaamousset hänen syntymäpäiviensä kunniaksi. Vihreiden kulhojen seuraksi olen hankkinut kirkkaita annoskulhoja. Ne toimivat hyvin yhdessä. Sarjassa on myös eri kokoisia lautasia

Näitä astioita ihailin pitkään vain kuvissa. Koskaan en nähnyt missään myynti-ilmoitusta, että olisin voinut edes yrittää saada itselleni muutaman astian. Sitten viimein aivan vahingossa löysin näitä Tori.fi:n kautta. Astioita on valmistettu Kumelan lasitehtaalla vuosina 1972-1976. Sarjan nimi POK tulee astioihin käytetyistä väreistä: punainen-oranssi-keltainen. Materiaali on pyörittäen puhallettua ja reunahiottua väriverholasia. Äkkiseltään astioita voisi luulla muovisiksi.

Armando Jacobinon tuotanto on aivan upeaa. Kiulu on taidelasi-esine Kumelan lasitehtaan ajalta. Se tunnetaan myös tuotenumerolla 4850....

Etsiskelin pitkään vaaleanpunaista tai vaaleaa lilaa juomalasia. Näissä väreissä on tehty laseja vähänlaisesti, joten vaihtoehtoja ei...

Ensimmäiset Kumelan valmistamat Remmarilasit sain anopiltani, kun hän tahtoi luopua ylimääräisistä lasiesineistä. Ne olivat viinilasit....

Tämä, jos mikä, on suomalaiskotien klassikko. Näitä oli lapsuudenkodissani useita, eri korkuisia. En kuitenkaan muista, että niissä olisi kovinkaan usein poltettu kynttilöitä, vaan ne olivat enemmän koristeita. Hienojahan ne ovatkin, jotenkin uljaita. Yhdessä tai erikseen. ​ Omissa häissäni Festivot pääsivät ryhmänä koristamaan ruoka- ja kahvipöytää. Kulta oli yksi häiden teemaväreistä ja Festivoissa paloivat kultaiset pallokynttilät. Pallon mallinen kynttilä sopii mielestäni

Fantasia on minun suosikkisarja numero 1. Ensimmäisen kerran törmäsin näihin laseihin anoppilassa Lapualla. Anoppini käytti näitä vesilaseina. Ihastuin heti lasin muhkuraiseen muotokieleen. Sairastuttuaan muistisairauteen, anoppi nakkasi sitten lasinsa roskiin, mikä minusta oli suuri vahinko. Päätin hankkia näitä muistoksi ja sitä kautta hurahdin sarjaan täysin. Henrik Koivula suunnitteli jonkin verran lasiesineitä Humppilan lasitehtaalle vuosina 1967 – 1987. Fantasia on Koiv

Riihimäen Lasin valmistama Hyasintti maljakko on klassikko. 1970-luvun hittituotetta löytyy monessa eri värissä. Monesti olen kuulluut, että tämä olisi Tamara Aladinin suunnittelema, mutta virallisesti tätä ei ole Aladiniksi tunnustettu. ​ Enimmäkseen olen käyttänyt tätä kukkamaljakkona pikkukimpuille, johon se onkin oivallinen ja kaunis. Jouluna 2020 se pääsi varsinaiseen tehtäväänsä hyasinttimaljakkona. Seuranaan Major-maljakko. ​

Siiroisen tuotteissa on jotain, mistä tykkään todella paljon. Sesi on mahtava sarja! Siiroinen on kertonut sarjan syntytaustasta seuraavaa: hän oli keskustellut pöydän ääressä ystävänsä Sesin kanssa. Siiroinen oli kysynyt Sesiltä, mikä on puuttuva vaihtoehto kirkkaalle lasille? Sesi vastasi: musta lasi. ​ Musta sävy on saatu tumman koboltinsinisen värin avulla. Valoa vasten sinisen värin näkeekin. Siiroisen mielestä musta on juhlallisuuden ja arvokkuuden symboli. Olen aivan

Vanhempani saivat kuusi kappaletta valkeita Pisaranrengaslaseja häälahjaksi vuonna 1967. Kotona en koskaan nähnyt niitä käytössä, vaan ne nököttivät kirjahyllyssä vitriinissä. Ne olivat jotenkin mystisiä ja valkoinen väri juomalasissa kiehtoi. Toisaalta oli surullista, etteivät ne koskaan päässeet ruokapöytään tai muuhunkaan käyttöön. Ne olivat ikään kuin hylätty vitriiniin. Muutama vuosi sitten kysyin äidiltäni syytä lasien käyttämättömyyteen. Hän kertoi, ettei osannut oikei

Ihastuin ensi silmäyksellä tähän tuoppiin. Minulle tuli välittömästi mieleen Lappi ja kuksa. Mielestäni oli järjettömän hieno idea tehdä...

Kumelan lasitehdas on valmistanut nämä korvalliset jälkiruokakulhot. Suunnittelija on Sirkku Kumela-Lehtonen. Vaikka kulhon alkuperäinen tarkoitus on jälkiruoan tarjoilu, käy kulho myös oivallisesti alkuruoka-astiaksi. Olen nähnyt näitä käytettävän myös teekuppeina sopivan lautasen toimiessa asettina. Väreinä löytyy vihreä, oliivi, lila ja sininen. Kulhon korkeus 4cm ja suuaukon halkaisija 10cm Kulhot sopivat hienosti alkusalaatin tarjoiluun. Kumelan siniset jälkiruoka-astiat

Ihastuin näihin laseihin heti ensi silmäyksellä. En kuitenkaan ostanut heti tilaisuuden tullen ja kaduin välittömästi. Tätä sarjaa liikkuu myynnissä suhteellisen vähän, sillä Lasiset ovat olleet tuotannossa ainoastaan vuosina 1974-75. Siiroinen on myös yksi suosikkisuunnittelijoistani. Sitkeästi olen metsästänyt näitä ja aina ostanut, kun on vastaan tulleet. Kohtuuhinnalla tosin. Onpa käsiini tullut myös Fiat-merkillä varustettu lasi. ​ Näissä laseissa minua kiehtoo umpinaine

Etsin kauan kaunista vihreää lautasta kattauksiin. Lopulta päädyin Humppilan Talonpoika-sarjaan. Tykkään erityisesti sarjan kauniista vihreästä väristä ja sarja on ronskisti käsin tehdyn näköinen. Vaikka alkuun vähän epäröin, olen ollut todella tyytyväinen valintaani. Talonpoika-sarjaa valmistettiin vuosina 1972-1987. Lautasten paksuus ja pinta vaihtelee, mikä varmaan johtuu valmistusajankohdasta. Kokokin heittää hieman. Se on vaikeuttanut lautasten hankkimista. Erot ovat nii

Ensimmäinen kosketus näihin tuli jo lapsuudessa. Eräässä sukulaistalossa oli salin kirjahyllyssä valkea pupu, jolla sain leikkiä varovaisesti. Pupu kiehtoi minua jo silloin ja se ei mielestäni sopinut lainkaan suuren maalaistalon talonpoikaiseen sisustukseen. Kun aikuisena törmäsin pupuun uudestaan, oli se pakko hankkia itselle. Muitakin eläinkavereita on kertynyt. Jacobino valmisti eläimet nyppimällä. Sarjaan kuuluu pupu, kissa ja ankka, jota kutsutaan myös Lättähatuksi. Elä